Sitkeys eräolosuhteissa

Viimeaikainen suomalaisen etelänaparetkikunnan onnistunut suoritus sai pohtimaan sitkeyttä eräolosuhteissa. Pääsyynä tähän oli ryhmää kohdannut kriittinen varusterikko: monon siteessä kiinnipitävä eturauta lähti irti kun matkaa oli vielä reilu pätkä jäljellä. Monorikko on yksi hankalimmista haasteista hiihtovaelluksella. Silti retkikunta onnistui rakentamaan virityksen, jolla mono saatiin siteeseen ja loppuretki onnistuneesti hoidettua.

Sitkeyttä tuli ajateltua myös oman onnettomuuteni jälkeen vuosi sitten Tuntsan erämaassa. Polvesta repesi kierukka autiotuvalla syvien umpihankien keskellä. Jouduimme hankalaan tilanteeseen: kuinka päästä kahden päivämatkan päähän tielle repeytyneellä polvella? Onnettomuus asetti sitkeystestiin sekä itseni, mutta ennen kaikkea retkikaverini. Hän joutui vetämään yhden sijaan kahta ahkiota, jotta selvisimme pois.

Sitkeyttä käsitteli myös Backpackinglight.comin podcast-jakso ”Building Resilience for Backcountry Adversity”. Tämä mainio jakso sai tarttumaan kynään tätä kirjoitusta varten.

Vastoinkäymisistä huolimatta

Haastaviin olosuhteisiin lähdettäessä on hyvä pakata reppuun aimo annos sitkeyttä. Sitkeys on usein syynä siihen, miksi jotkut pääsevät retken päämäärään haastavissakin olosuhteissa. Sitkeys onkin hyvä määritellä kykynä jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Eräolosuhteissa vastoinkäymiset liittyvät usein seuraaviin asioihin:

• Väsyminen
• Haastavat sääolosuhteet
• Varusterikot
• Vammat, sairastumiset ja onnettomuudet
• Retken haasteellisuuden aliarviointi

Yksi tai muutama vastoinkäyminen panee jo retkiseurueen sitkeyden koetukselle. Useamman vastoinkäymisen kerrostuminen johtaa onnettomuuteen tai selviytymistilanteeseen: esimerkiksi Pallaksen viimeaikaisessa onnettomuudessa kylmyyden ja huonon näkyvyyden yhdistelmä johti joko reitiltä eksymiseen tai tarkoitukselliseen pyrkimykseen alas tunturista, joka taas johti lumivyörymaastoon joutumiseen.

Sitkeä vaeltaja pystyy selättämään haasteet, ja saavuttamaan päämäärän niistä huolimatta. Mutta miten sitkeyttä saisi lisää? Sitkeys eräolosuhteissa jakautuu neljään osaan:

1. Henkinen sitkeys
2. Fyysinen sitkeys
3. Varusteiden sitkeys
4. Ensiavun tuoma sitkeys

Henkinen sitkeys: sisukkuutta, joustavuutta ja erätaitoja

Henkistä sitkeyttä ovat perinteinen sisukkuus ja myös positiivisuuden ylläpitäminen hankalissa olosuhteissa. Sisukkuudesta on hyötyä, sillä esimerkiksi korjaaminen saattaa vaatia useamman yrityksen, tai loukkaantuneena eteneminen vaatia kivun sietämistä.

Vaarallisissa paikoissa sisukkuutta pitää tasapainottaa hyvällä riskien välttämämis- ja arviointikyvyllä. Vaaralliset alueet vuorilla ja koskilla eivät piittaa sisukkuudesta, vaan ainoastaan kyvykkyydestä.

Tästä huolimatta henkisellä sitkeydellä on merkitystä myös näissä tilanteissa. Olen useampaan kertaan ollut tilanteessa, jossa ennen tunturin- tai vuorenhuippua joku ryhmästä on halunnut kääntyä. Usein syynä on ollut se, että huippua kohden voimistuva tuuli on alkanut pöllyttää lunta, jonka saattaa alitajuisesti käsittää myrskyn nousemiseksi, vaikka kyseessä on normaali ”huipulla tuulee” –ilmiö. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa alintajuntaan iskostettu ajatusmalli siitä, että vuorelta pitäisi osata kääntyä ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä ajatusmalli pöllyävään lumeen yhdistettynä saa helposti tekemään hätiköityjä ratkaisuja tilanteissa, joissa sää on edelleen hyvä, eikä kohdekaan ole kaukana.

Henkistä sitkeyttä ovat myös hyvät erätaidot. Tärkeitä erätaitoja sitkeyden kannalta ovat esimerkiksi varusteiden kuivana pitämisen osaaminen, neste- ja ruokahuollosta huolehtiminen, sekä lämpimänä pysyminen.

Viimeisellä vaelluksellani Nepalissa käytin kaatosateen jälkeisen illan teltassa kuivaten ihoa vasten läpimärkiä vaatteita kuivaksi seuraavaa päivää varten. Tiesin sen lisäävän sitkeyttä, sillä märkien puolijäätyneiden vaatteiden pukeminen aamulla mahdollisesti edelleen jatkuvaan kaatosateeseen voisi johtaa kylmettymiseen ja retken keskeyttämiseen.

Myös hyvä suunnistuskyky lisää henkistä sitkeyttä. Hyvä suunnistaja löytää reitin hankalissakin olosuhteissa, kuten pimeässä.

Joustavuus on tärkeä osa henkistä sitkeyttä. Joustava vaeltaja pystyy sopeutumaan ja muuttamaan suunnitelmaansa vastoinkäymisistä huolimatta. Hän on miettinyt ennalta hankalat skenaariot, exit-pisteet ja varareitit. Usein joustavuus reitissä on retkeilijälle helppoa, mutta ei aina: esimerkiksi etelänaparetkikunta ei voinut muuttaa reittiään, vaan vaihtoehdot olivat lähinnä monon korjaus tai kallis evakuointi. Myös ihan tavallisella Hetta-Pallas –reitillä voi olla hankala muuttaa reittiä, jos esimerkiksi auto on toisessa päässä odottamassa.

Henkistä sitkeyttä pohtiessa kannattaa pitää mielessä Herman Hessen klassikkokirjan Siddhartan päähahmon motto: ”Osaan ajatella, osaan odottaa, osaan paastota”. Näiden kolmen asian yhdistelmä onkin kovaa valuuttaa eräsitkeyden mittarilla. Monesti haastavassa tilanteessa kannattaa ensin odottaa ja pohtia suunnitelma kuntoon. Näin teimme myös polvivamman sattuessa, kun vietimme ylimääräisen päivän tuvalla pohtien sitä, kuinka pääsemme pois. Usein myös sääolosuhteet saattavat parantua pelkästään odottamalla.

”Osaan ajatella, osaan odottaa, osaan paastota”

-Herman Hesse, Siddharta

Fyysinen sitkeys: suurimpia tekijöitä

Fyysinen sitkeys on erittäin tärkeä tekijä, ja se usein vaikuttaa siihen, kuinka haastavilta vastoinkäymiset tuntuvat. Yllättikö kolmenkymmenen sentin lumidumppi yöllä? Olivatko päivämatkat reippaasti yliarvoituja? Katosiko makuupussi tuuleen, ja lähin majoituspaikka on kymmenien kilometrien päässä? Kaikki nämä ovat pienempiä ongelmia, jos kuntoa riittää vaikka muille jakaa.

Fyysisen sitkeyden tärkeimpiä osa-alueita ovat:

• Aerobinen kunto
• Voima
• Lihaskestävyys
• Tasapaino

Perinteisesti on ajateltu, ettei vaelluksille oikeastaan treenata. Olen tästä täysin päinvastaista mieltä. Vaellukselle kannatta harjoitella, ja mitä vaativimmasta vaeltamisesta on kyse, niille jopa pitää harjoitella määrätietoisesti.

Outdoor-lajeissa ollaan olosuhteissa, jotka voivat muuttua vaarallisiksi. Tämä motivoi treenaamaan paljon enemmän ulkoilmalajeihin kuin sisälajeihin, usein jopa enemmän kuin olisi tarvetta. Esimerkiksi sählypelin häviäminen ei ole vaarallista, kun taas paha väsähtäminen armottomissa olosuhteissa voi sitä olla.

Aerobinen kunto on yksi tärkeimmistä tekijöistä sitkeyden osalta. Hyvä aerobinen kunto saa vaeltaessa kaiken tuntumaan helpommalta. Se mahdollistaa tarvittaessa pitkät päivämatkat, hyvän palautumisen raskaista päivistä, helpomman kulkemisen haastavassa maastossa ja virkeämmän toiminnan hankalissa tilanteissa. Jos olet vaeltaja, kehitä aerobista kuntoasi!

Parhaita lajeja aerobisen kunnon ylläpitoon vaellukselle ovat polkujuoksu, murtomaahiihto ja skinnaus. Pidä syke niin matalalla, että voit hengittää nenän kautta. Tarkkaile enemmän treeniin käytettyä tuntimäärää, kuin kilometrimäärää tai nopeutta.

Voima on myös sitkeyden komponentti. Vaeltaja kantaa aina mukanaan tavaroita, mihin vaaditaan voimaa. Vastaan voi tulla tilanteita, jolloin joudutaan kantamaan myös retkikaverin tavaroita. Lisäksi voima tulee tärkeään rooliin äkillisissä tilanteissa, kuten tippumisissa tai kaaduttaessa kahlatessa.

Voimaharjoittelun ehkä tärkein tekijä vaeltajalle on kuitenkin se, että se lisää lihaskestävyyttä ja aerobista kuntoa käytössä olevien lihassolujen määrää lisäämällä. Se vahvistaa niveliä ja ehkäisee lihasten kipeytymistä rasituksessa.

Hyvää voimaharjoittelua vaeltajalle on salitreeni, johon sisältyvät kyykyt, pohjeprässit, kelkan työntö ja veto, takareisiliikkeet, vatsalihasliikkeet ja alaselkää vahvistavat liikkeet. Yhden jalan liikkeet, kuten askelkyykyt, bulgarialainen kyykky ja boksillenousut välittyvät erityisen hyvin vaellukseen. Huolehdi myös nilkan liikkuvuudesta ja polvea tukevista liikkeistä.

Lihaskestävyys rakentuu aerobisen kunnon ja voiman päälle. Sitä tarvitaan eniten, kun kiivetään rinkan kanssa ylämäkeen. Tässä syke ei välttämättä nouse korkeaksi, mutta jalkoja alkaa hapottaa. Myös haastavien päivien kestävyydessä lihaskestävyydellä on tärkeä rooli. Treenaa lihaskestävyyttä kantamalla rinkkaa laskettelurinnettä ylös alas, tai vetämällä perässä rengasta.

Viime vaelluksellani Nepalissa yksi ryhmästä joutui keskeyttämään lihaskestävyyden puutteen takia. Raskaiden portaiden nousu ja lasku jähmetti jalat niin, että kävely meni täysin tönköksi. Tönköillä jaloilla ei kannattanut riskeerata ylävuoristoon lähdön kanssa, ja onneksi oli mahdollista keskeyttää ennen kuin oltiin hankalassa paikassa. Riittävällä ennakkotreenillä henkilö olisi todennäköisesti selvinnyt retken loppuun.

Tasapaino lisää toimintakykyä haastavissa paikoissa, kuten tippumisvaarallisessa paikassa tai kahlattaessa kosken yli. Myös melonnassa tasapainolla on hyvin tärkeä rooli. Hyvä tasapaino ehkäisee vaeltajaa kaatumasta rakkakivikossa. Viimeisimmällä retkelläni tein kuperkeikan jyrkällä jäätikkömoreenilla, enkä halua sitä enää toistaa.

Parasta tasapainoharjoittelua vaeltajalle ovat suunnistus, kiipeily, melonta ja koskikalastus. Myös ahkera päiväretkeily, metsästäminen tai muu luonnossa liikkuminen on omiaan kehittämään askelta siihen suuntaan että se ei lipsu. Kiipeily ja suunnistaminen juosten auttavat herkistämään sille, mitä jalan alla tuntuu, ja millainen pinta on riittävän pitävä.

Melonta ja koskikalastus auttavat saamaan hyvän tuntuman siihen, miten virtaava vesi vaikuttaa omaan tasapainoon. Kokenut koskikalastaja saa vaikeankin kahlauksen näyttämään helpolta, ja myös koskimelojat liikkuvat monesti virtavedessä jalan.

Varusteiden sitkeys

Varusteiden kestävyys ja etenkin tietotaito niiden korjauksesta on merkittävä tekijä sitkeyden osalta. Syysvaelluksella kriittisiä varusteita ovat kengät, teltta, rinkka, makuupussi ja makuualusta. Rinkka ja makuupussi harvemmin hajoavat, mutta makuupussin kastuminen sen sijaan voi olla täydellinen este retken jatkumiselle. Kastumisen ehkäiseminen kuivapussia käyttämällä ja riittävästä kuivaamisesta huolehtimalla on tärkeää.Teltta voi rikkoontua. Varaudu siis teltan korjaamiseen ompeluvälineillä, oikeanlaisella teipillä ja pätkällä varanarua. Sitkeä retkeilijä osaa myös pystyttää telttansa suojaisaan maastoon myrskyn merkkien ollessa ilmassa. Sitkeyttä on myös valita oikeanlainen majoite olosuhteisiin nähden: raskas tunneliteltta vähentää sitkeyttä syysvaelluksella metsässä, mutta lisää sitä avotunturissa talvella.

Kenkien hajoaminen on yleinen vastoinkäyminen. Omasta vaelluskengästäni lähti pohja irti matkalla Tåkeheimenin vuoristomajalle. Tämä olisi aiheuttanut retken keskeytymisen ilman ilmastointiteippiä ja irtoremmiä. Samoista vaelluskengistä on lähtenyt pohja tämän jälkeen jo kahdesti. Jos käytät perinteisiä vaelluskenkiä, varaudu pohjan irtoamiseen korjausliimalla, ilmastointiteipillä ja irtoremmillä. Polkujuoksukengissä päälliseen tulevat reiät ovat suurempi riski, sillä pohjan voi helpommin ommella tai liimata kiinni.

Makuualustan puhkeaminen on myös yleinen vastoinkäyminen. Huolehdi, että mukana on paikkateippi, ja opettele reiän löytäminen ja sen teippaaminen. Pidä mukana saippuaa reiän löytämistä helpottamaan (ilmakuplat näkyvät saippuavedessä) sekä korjausteippiä kuten Tenacious Tape.

Kuten etelänaparetkikunnan esimerkistä huomasimme, välillä retkeilijä joutuu improvisoimaan korjauksia saatavilla olevista materiaaleista. Parhaimpia varusteita improvisointiin ovat rautalanka, ilmastointiteippi, uretaaniliima, neula ja lanka, joustavat irtoremmit sekä luonnosta saatavat oksat. Sitkeä retkeilijä tunnistaa tärkeimmät korjaustarpeet ennalta, ja varautuu niiden korjaamiseen.

Kokonaisvarustuksen keveys lisää sitkeyttä merkittävästi hieman samaan tapaan kuin rautainen aerobinen kunto. Kevyellä varustuksella liikkuva ei hätkähdä maastosta, joka saattaa pysäyttää painavalla rinkalla liikkuja täysin. Esimerkiksi Sarekissa Luohttolahkon ylänköä kesäkuussa ylittäessämme törmäsimme upottavaan lumikenttään, jonka yli olisi ollut hyvin hankala päästä painavalla rinkalla. Kevyellä repulla ongelma ei kuitenkaan ollut suuri.

Kevyt reppu lisää myös kulkemisen nopeutta ja helppoutta, jolloin autiotuvalle on helpompi päästä kuivattamaan kastunutta makuupussia tai korjaamaan hajonnutta telttaa.

Omista vaelluksistani esiin nousee tapaus, jolloin saavuin Pöyrisjoelle oletetulle kahlauspaikalle. Se tuntui kuitenkin liian vaaralliselta ylittää, ja loppujen lopuksi jouduin kiertämään koko joen luusuasta asti, yhteensä noin 70 kilometrin lisämatkan. Tämän lisämatkan taittamisessa kevyt rinkka auttoi merkittävästi, ja painavamman lastin kanssa olisin joutunut keskeyttämään matkan.

Hoida haverit oikein ja pysy polulla

Oikea ja riittävän aikainen hoito havereissa ja hiertymissä lisää kykyä jatkaa kohti päämäärää keskeyttämättä. Hyvänä esimerkkinä ovat rakot: riittävän aikainen ja oikea hoito rakoille auttaa siihen, että rakko ei pääse kehittymään ongelmaksi retken aikana. Opettele rakkojen ehkäisy ja hoito, ja varaudu parhailla mahdollisilla rakonhoitovälineillä.

Myös hiertymien hoito on taitojen ja varusteiden yhdistelmä, joka lisää sitkeyttä. Hiertymät ovat hankala vaiva, johon voi kuitenkin helposti vaikuttaa. Esimerkiksi takapuolen hiertymä on helppo hoitaa sinkkivoiteella, jos on ottanut sitä mukaan. Ennaltaehkäisynä toimii hyvä intiimihygienia. Jalkojen hiertymiä voi vähentää jalkavoiteilla.

Pitkillä vaelluksilla voi tulla rasitusvammoja, jotka vaativat lepoa. Keskustelin pitkän matkan vaeltaja Teemu Hartikaisen kanssa, joka kertoi Pacific Crest Traililla alkaneesta jännetulehduksesta. Viisaasti valittu lepotauko oli parantanut alkaneen tulehduksen, ja pitkä vaellus päästiin suorittamaan loppuun asti. Tässäkin oikea ja riittävän ajoissa tehty hoito antoi sitkeyttä jatkaa päämäärään.

Pahemmissa havereissa oikea ensiapu voi antaa sitkeyttä pelastautua tilanteesta, tai kuten meidän Tuntsan tapauksessa, mahdollistaa omaehtoisen evakuoinnin ilman tarvetta ulkopuoliseen apuun. Hyvää koulutusta ensiavusta antavat esimerkiksi ensiaputaito.net ja WFA-kurssien järjestäjät.

Yhteenveto

Sitkeyden lisääminen kannattaa. Kun koko retkiseurue on sitkeää väkeä, on ryhmän yhteenlaskettu sitkeys enemmän kuin osiensa summa. Ryhmä on myös lähtökohtaisesti sitkeämpi kuin yksi henkilö.

Fyysisen kunnon kasvattaminen kannattaa aina. Vaikka kuntoa ei kysyttäisi juuri seuraavalla retkellä, on hyvä olla kapasiteettia varalla. Pohjakunnon rakentaminen mahdollistaa myös vaativammat vaellukset tulevaisuudessa.

Harjoittele erätaitoja, jotka myös tuovat sitkeyttä hankalissa tilanteissa. Oma vinkkini on pyrkiä tekemään vaelluksia pääsesonkien ulkopuolella, jolloin olosuhteet aiheuttavat enemmän mietintää. Myös uusien vaelluskokemusten kartuttaminen lisää osaamista: miten olisi juoksuvaellus, vuorivaellus, packraftin yhdistäminen vaellukseen tai retki ulkomaillla? Myös esimerkiksi avantouinti on hyvä keino haastaa oma henkinen sitkeys, ja lisätä samalla kylmänsietokykyä.

Pitkät vaellukset ovat omiaan lisäämään sitkeyttä, sillä pitkällä matkalla pienet ongelmat helposti kumuloituvat, ellei niitä opi hoitamaan ajoissa.

Pidä reppusi kevyenä, jotta pystyt reagoimaan ongelmiin nopeasti ja valitsemaan kiertoteitä maaston esteiden takia. Varaudu riittävillä korjausvarusteilla, joilla ratkaiset kriittisten varusteiden korjausongelmat. Tunnista tärkeimmät EA-varusteet todennäköisimpien ongelmien hoitoon, ja tee hoito ajoissa.

Kun sitkeyteen on panostettu, on vaeltaja pysäyttämätön hankaluuksienkin sattuessa kohdalle. Vaikka järeille expedition-tason varusteille ja päävarusteiden tuplaamiselle on paikkansa, on usein kevyellä varustuksella liikkuvalla etumatka ketteryydessä. Kevyen repun kanssa pystyy liikkumaan nopeasti hankaluuksien yllättäessä, ja reagoimaan joustavasti yllättävissä tilanteissa. Sopivilla varustevalinnoilla, fyysisellä sitkeydellä ja oikeilla erätaidoilla varustettu vaeltaja pääsee suurella todennäköisyydellä päämääräänsä ja myös nauttii matkasta.