Vaativan vuorivaelluksen varusteet

Miten vuorivaellus eroaa tasamaan vaelluksesta?

Vaelsimme syys-lokakuun taitteessa 2023 Great Himalaya Trailin etapin Last Resortilta Tilman Passin (5300 m) yli Syabrubesiin. Etappi on yksi GHT:n vaativimmista, ja mahdollisesti jopa toiseksi haastavin Sherpani Col – West Col – Amphu Labsta -osuuden jälkeen.

Tilman Pass on vuorisola ennen Langtangin laaksoa. Solaa kuljetaan vuodessa vain muutamia kertoja, sillä se ei ole GHT:n lisäksi oikein muiden reittien varrella, eikä siitä vaativuutensa takia ole turistireitiksi.

Tämän kaltaisilla vuorivaelluksilla varusteita on yleensä paljon enemmän kun normaaleilla retkillä. Tärkein syy tähän on se, että olosuhteet muuttuvat laidasta laitaan: alhaalla viidakossa on tukalan kuuma, ja ylhäällä jäätiköllä jäätävän kylmä. Lisäksi mukaan vaaditaan kiipeilyvarusteita, ja nepalilaiseen tapaan teetuvissa vietetään sen verran aikaa, että jonkinlaiset leirikengät ovat mukavat.

Meillä oli mukana yksi kantaja viidelle henkilölle, jolle saatiin muutama kilo varusteita per henkilö kantoon. Lisäksi kantajalla oli köysi kannossa.

Reitin koko varustelista näkyy kommentoituna täällä. 

Vaatteet viidakkoon ja jäätikölle

Pääasialliset vaatekerrokset vaelluksilla olivat Rabin Pulse -tekokuitupaita ja Montanen Dynamic Lite Stretch -housut. Rabin keinokuitupaita väljällä hupullaan toimi mainiosti, ja suurella osaa vaelluksesta lisäkerroksia ei tarvittu. Merinopaita väljällä hupulla olisi ollut vielä parempi, mutta tämäkään ei kovin pahasti alkanut haisemaan.

Housuista pelkäsin ensin liiallista kuumuutta alhaalla laaksossa, mutta ne osoittautuivat yllättävän hyväksi valinnaksi. Lahkeet sai käärittyä kuumassa, eivätkä ne muutenkaan olleet hiostavat. Housuilta tarvittiin kestävyyttä, koska kaatumisia ja kuperkeikkoja tuli. Harkitsin etukäteen myös Terra Lite -huosuja, jotka saattaisivat olla myös hyvä valinta Nepalin trekille. Tilman Passin ylityksessä jalassa olivat myös ohuet pitkät alushousut.

Lisäkerroksina olivat Montane Protium Lite -fleece ja Featherlite Hooded Jacket -tuulitakki. Nämä olivat tärkeässä osassa ylävuoristossa, mutta alempana tuuli oli yllättävän vähäistä, joten lisäkerrokset säästyivät myös leiripaidaksi.

Kuoritakkina mukana oli La Sportiva Run Jacket, joka oli pyörinyt kaapissa useamman vuoden, joten ajattelin kokeilla sitä nyt käyttöön. Takki oli pienoinen pettymys, sillä pintakylläste huuhtoutui sateessa pois saman tien, ja aika nopeasti koko takki oli märkä. Aion kyllästää takin uudelleen huolellisesti Granger’sin pintakyllästeellä. Laadukas kuoritakki on tarpeen jos on riskinä monsuunin venyminen (Nepalissa lokakuun alku) tai muut kaatosateet.

Sadekintaina oli Northern Liten saderukkaset, jotka ovat parhaimmat tähän asti testaamani kuorikintaat. Nämäkin ennen pitkään kastuivat kaatosateessa, mutta siihen tuntui menevän paljon pidempään kuin kuorikankaasta tehdyillä saderukkasilla.

Untuvatakkina oli kevyt talviuntuvatakki Rab Pulsar, ja lisäksi untuvahousut. Untuvatakki kannattaakin valita näin korkealle suuntautuvalle vaellukselle kevyttoppatakkia paksumpana.

Kengät kompromissi keveyden, lämpimyyden ja jäärautojen kiinnityksen suhteen

Kenkinä oli mukana Salomonin X Ultra Mid GTX -retkeilykengät. Kengät olivat kompromissi sen suhteen, että olisin ottanut mukaan polkujuoksukengät ja vuorikengät. Ratkaisu toimi hyvin, ja kengät olivat märkinäkin nippa nappa riittävän lämpimät solan ylityksessä. Lisäksi kenkien pohja oli sen verran jäykkä, että niihin sai jääraudat kiinni. Säädin jäärautoja kotona pitkään, sillä rautojen irtoaminen pahassa paikassa voi olla kammottavaa, ja onnistuin siinä onneksi hyvin.

Kuten lähes aina, Gore-Texistäkin huolimatta kengät loppujen lopuksi kastuivat, mutta onneksi osasin tätä odottaa. Kriittisenä varusteena olivat ylimääräiset kuivat sukat, jotka sain solan ylitykseen kuivana jalkaan ja pakastepussilla eristettyä märistä kengistä.

Myös muun porukan ratkaisu oli samanlainen kevyt Gore-Tex-retkeilykenkä. Testasin vaelluksella myös Rabin Trek -säärystimiä. Säärystimiä en kuitenkaan näe välttämättömänä jos lunta ei ole paljon.

Majoite kevyt ja suojaava

Majoitteena toimi MLD Duomid DCF, eli dyneemakomposiittikankaasta tehty pyramiditarppi. Ultrakevyt mutta kohtuullisen tuulenkestävä midi oli oikea valinta, sillä vuoristossa pitää olla tuulten suhteen pelivaraa, mutta painavaa telttaa ei ole mukava kantaa. Jos mukana on enemmän kantajia, voi järeämpi teltta tulla myös kyseeseen. Meillä ei kovia tuulia osunut kohdalle, mutta niitä voi kuulemma alueella olla. Muita telttoja seurueella olivat toinen Duomid, X-Mid Pro 2 ja opaan sekä kantajan käyttämä kupoliteltta.

Hommasin viime tingassa tarppiin myös 3F UL Gearin sisäteltan, koska peloteltiin, että iilimadot saattavat olla ikävä yllätys pelkällä hyttysverkolla ja maavaatteella. Vaikka emme näin alhaalla telttailleet, oli se reitillä mahdollista, ja iilimadot makuupussissa ovat juuri niin ikävä asia kuin miltä se kuulostaakin. Suojaudu siis sisäteltalla, tai aivan vähintään suljettavalla bivyllä.

Makuupussina oli Sea to Summitin Spark SpIV, joka oli untuvatakin ja -housujen kanssa tosi lämmin – edes yläleirissä makuupussin vetoketjua ei tullut suljettua kokonaan. Makuualustana oli Therm-a-Rest Neoair XTherm NXT.

Reppuna matkaan pääsi jälleen kerran Granite Gearin Crown 2. Reppu hoiti tämänkin reissun kunniakkaasti, ja kivikossa tapahtuneesta kuperkeikasta huolimatta se selvisi ehjänä. 

Tekniset välineet reitin mukaan

Kiipeilyvälineitä vuorivaellukselle tarvitaan vaihtelevasti. Tällä reissulla mukana olivat jääraudat ja -hakku, kypärä ja valjaat, pari slingiä ja prusikia, jumari ja laskeutumiskasi.

Varusteista tarvitsimme lähinnä jäärautoja ja kypärää, sillä onneksemme lunta oli satanut vuorisolaan paljon. Jos reitti olisi paljaassa jäässä, olisi etenemistä varten pitäny fiksata köyttä ja käyttää sitä etenemiseen. Jäätikön railottuminen oli myös maltillista tänä vuonna, joten pääsimme oppaan jalanjäljissä yli ilman köysistöä.

Taljausvarusteet jätin oppaan kehotuksesta hotellille, mutta jos olisin omatoimiretkellä, mukana olisi myös varusteet Z-taljan rakentamiseen ja jääruuvi.

Kypärä oli reitillä erittäin tarpeellinen, sillä kivien vyörymisen riski oli olemassa. Kypärän keveyteen on hyvä satsata, sillä tällöin sen mukaan ottamista ei tarvitse harkita.

Keittiö yksinkertaisena

Keittiö pidettiin tällä retkellä yksinkertaisena ja ultrakevyenä, koska suurimmilta osin ruokailu tapahtui teetuvissa. Lunta ei tarvinnut sulattaa, ja korkeuden vuoksi ruoat olivat useimmiten helpoimman kautta maistuvia valmiita retkiruokia. Retkikattilana toimi Evernew Ti UL Pot 900 ml, ja keittimenä oli PocketRocket Deluxe varmatoimisuutensa vuoksi.

Vuorivaelluksella kannattaa huomioida, että piezosytytys ei todennäköisesti toimi korkeassa ilmanalassa. Se ei toiminut seurueen kahdessa mukana olevassa PocketRocket Deluxessa eikä mukana olleessa piezosytkärissä. Tämä johtuu ilman happipitoisuuden vähenemisestä vuoristossa. Onneksi olin tiedostanut asian, ja mukana oli myös rullalla toimiva sytkäri. Pidä siis vuoristossa mukana aina rullasytkäriä tai kipinärautaa keittimen sytyttämiseksi.

Ruoat oli pakattu Bonfuksen ruokapussiin, joka on muotonsa takia todella kätevä, sillä ruokatarvikkeet ovat pallomaisen muovipussin sijaan nelikulmaisessa sopivasti reppuun mahtuvassa muodossa. Tämä säästää tilaa ja vaivaa.

Vedensuodatin on Nepalissa tärkeässä roolissa. Käytännössä kaikki vesi, myös teetuvista saatava vesi, pitää suodattaa. Käytössäni oli Platypus Quickdraw ja Evernew Water Carry 2L veden suodattamiseen. Tällä yhdistelmällä veden suodatus sujui mallikkaasti. 

Mukana oli myös kuumavesipulloksi kelpaava leveäsuinen pullo. Jonkinlainen kuumavesipullo on hyvä olla mukana vuoristossa, ja se osoittautukin erittäin tarpeelliseksi  kaatosateisen päivän jälkeen makuupussissa täristessä.

Elektroniikka yhteydenpitoon ja korkeuden seurantaan

Elektroniikassa luotettiin Garminin ja Nitecoren varusteisiin. Akut ladattiin NB10000 -virtapankilla, joka on ollut kaksi vuotta nyt vaelluksilla käytössä. Otsalamppuna oli Nitecore NU25 UL, joka oli mainion kevyt ja latautui saumattomasti virtapankista. Myös punavalo-ominaisuutta tuli käytettyä paljon.

Satelliittiviestimenä käytössä oli Inreach Mini 2. Viestit ja sijainti kulkivat tällä kotiväelle. Kellona käytössä oli Garmin Fenix 7, jossa oli erityisen mielenkiintoista seurata sykettä, korkeutta ja unen aikaista happisaturaatiota korkeammalla vuoristossa. Vaikka älykellon happisaturaatiomittausta on hieman mollattu, koin että yön aikainen mittaus oli aika hyvin suuntaa antava.

Hygieniavarusteet tärkeitä

Nepalissa vaeltaessa käsihygieniasta huolehtiminen on tärkeää, sillä jakin- ja lehmänläjiä on siellä täällä. Lisäksi kyykkyvessoissa asioimisen jälkeen on syytä pestä kädet saippualla. Sea to Summit Wilderness Wash toimi hyvin käsisaippuana ja lisäksi sillä sai pestyä kropan ja hiukset kun pääsimme vuoristokylään, jossa oli suihkumahdollisuus. Saippuaa oli pakattu Farlite Retkeilijän Minipulloihin painon säästämiseksi.

Vessahommiin maastossa oli mukana BoglerCo -lapio ja CuloClean retkibidee. Nämä ovat niin kevyet, että lähtevät käytännössä aina mukaan reissulle kuin reissulle.

Pyyhe oli myös tärkeä varuste, koska missään majatalossa ei ollut pyyhettä tarjolla, vaikka jonkinlainen peseytymismahdollisuus olikin. Sea to Summit Airlite Towel M oli oikein sopiva tämänlaisen reissun tarpeisiin.

Aurinkorasva on luonnollisesti erittäin tärkeä varuste vuoristossa, ja myös tummaihoiset nepalilaiset sitä kasvoilleen levittivät. Olen jo vuosia käyttänyt Derma-aurinkovoidepuikkoa, jonka levittämisessä ei tarvitse sotkea käsiään, eikä tarvitse pelätä voiteen vuotamista.

Ensiapulaukku oli perusvarusteiden lisäksi täydennetty Kathmandusta hankituilla antibiooteilla ja vuoristotautilääkkeillä. Retkikunnassa Nepalin perämetsissä ollaan melko kaukana lähimmästä lääkäristä, ja esimerkiksi ihotulehduksen, pahan ripulin tai giardian riski on todellinen. Mukana oli lisäksi mainio Medicine for the Outdoors -kirja ladattuna kännykkään (offline-version saa kirjan ostaessa ilmaiseksi), sekä yhtä mainio Kaukomatkailijan lääkintähuolto ja ensiapu -pikkukirja fyysisenä kopiona retkikaverilla.

Lopuksi

Vuoristovaelluksen varusteet vaihtelevat melko paljon kohteesta riippuen. Useimmilla Nepalin vaellusreiteillä ei tarvita kiipeilyvarusteita, eikä myöskään telttaa tai muita majoitusvälineitä. 

Kannattaa siis huomioida, että tämä varustelista ei välttämättä ole paras, mikäli olet suuntaamassa esimerkiksi Annapurna Circuitille tai Everest Base Campiin. 

Toisaalta varusteita saatetaan tarvita enemmänkin vaikkapa kiipeilijän varmistamiseen tai turvalliseen jäätiköllä liikkumiseen. Myös säät saattavat vaihdella, ja voidaan tarvita talvitelttaa ja lumen sulattamiseen riittävää keitintä.